MUISTOKIRJOITUS KOILLISSANOMISSA 11.5.1957

Kirje äidilleni...

Kirje kuolleelle äidilleni...

Jokainen sana, jonka nyt kirjoitan, tuntuu turhalta ja ulkopuoliselta. Vain kun suljen silmäni ja ristin käteni voin sinut tavoittaa. Ja sinä minut.

Sinä et ole enää täällä, äiti. Ja kuitenkin sinä olet minun lähelläni, meidän lähellämme. Huomenna äitienpäivänä me siunaamme sinun tomusi, sinun maallisen majasi maan multiin, mutta sinä itse olet siellä ihanissa taivaan saleissa, jonne pyrkimistä et koskaan elämässäsi - tässä maailmassa - unohtanut. Mutta vaikka sinä olet noussut taivaisiin, et sinä sittenkään - minä tunnen sen - ole meistä kaukana.

Minusta tuntuu, että olet lähempänä nyt kuin ainoanakaan aikaisempana äitienpäivänä. Ainahan minäkin yritin muistaa sinua, mutta huonoa ja vajavaista ja puutteellistahan se oli. En minä ollut sellainen hyvä lapsi, sellainen hyvä poika, jollaisen juuri sinä olisit ansainnut.

Samalla kun minä hiljaisin, kiitollisin mielin ajattelin sinua, äiti, tämän hätkähdyttävän tosiasian tapahduttua - sinä olet astunut kirkastuksen portaista sisällä ja poistunut seurastamme - samalla minä omalla vaivaisella tavallani ajattelen kaikkia äitejä, koko ihmiskunnan äitejä ja meitä heidän poikiaan ja tyttäriään. Jokainen poika, jokainen lapsi sekä nuorella iällään että varsinkin vanhemmalla ajattelee kauniisti äidistään, mutta usein miten kauniit ajatukset kätkeytyvät sydämeen eikä niitä osata, ei aina rohjetakaan lausua... äiti - koti. Nämä suuret käsitteet ovat niin syvällisesti ja kertakaikkisesti yhtä, että toista niistä ei voi täydellisesti olla ilman toista. Ei voi olla kotia - onnellista, ehjää kotia ilman äitiä, mutta toisaalta äiti pääsee oikeuteensa vain kodin piirissä ja silloin, kun hän hoivaa lapsiansa, huolehtii, murehtii ja iloitsee heistä - antaa anteeksi heidän huonoutensa, laiminlyöntinsä, kelvottomuutensakin. Rakastaa heitä, uskoo heistä hyvää, rukoilee heidän puolestaan. Sellainen äiti on todellinen pahan maailman parantaja. Sellaisia äitejä on paljon... Onneksi.

Sinä minun äitini olet nyt täältä poissa. Sinä lähdit äkkiä, yllättäen, mutta minulla oli onni - olen siitä iloinen - nähdä sinut lähtöhetkelläsi. Kun minä astuin sinne sairaalaan pieneen huoneeseen vuoteesi viereen, eivät sinun silmäsi enää avautuneet eikä kielesi mitään lausunut. Mutta kun minä sain laskea käteni otsallesi ja katsella kasvojasi kuunnella hengitystäsi, niin sydämessäni tunsin, että sinä tiesit siinä minun olevan ja vielä kerran siunasit minua. Ja minun tuli niin kevyt ja hyvä olla. Olen onnellinen, kun sain sanoa sinä hetkenä:

- Kiitos, äiti. Mene Herran rauhaan.

Olen monin verroin onnellisempi tajutessani, että sinä ymmärsit sanani ja ajatukseni. Sinun oli niin helppo lähteä - tajusin sen.

Kiitos, äiti... 

Koillissanomat 4.5.1957

________________________________________
UUTINEN KOILLISSANOMISSA 3.5.1957

Maria Rinne kuollut
Tämän kuun 3. päivänä aamuvarhaisella siirtyi pois tästä ajasta toivomaansa vanhurskaiden lepoon emäntä Maria Rinne, o.s. Kehäsaari, 78 vuoden 6 kuukauden ja 13 päivän ikäisenä. Hän oli syntynyt Kuusamon (nyk. Posiolta) Kitkajärvellä Haahtisaaressa, mistä hänen vanhempansa siirtyivät asumaan toiseen Kitkajärven saareen, Kehäsaareen, kun hän oli vasta muutaman vuoden ikäinen.

Parhaimmat vuotensa Maria Rinne asui Kitkan Suonnansaaressa, josta hän puolisonsa kanssa hankki mökin vuosisadan alkupuolella. Suonnansaaren emännyyttä hän hoiti yli 40 vuoden ajan. Maria Rinne suoritti elämäntehtävänsä erinomaisena perheenäitinä, mutta sen ohella hän harjoitti vuosikymmenien varrella kyläräätälin ammattia. Välittämänä, valoisan luoteisena ihmisenä ja hartaana kristittynä hän saavutti laajan ystäväpiirin.
Hänen sukujuurensa ovat pääosaltaan Kuusamossa, mutta myös Posiolla. Hänen sisarusparvestaan on edelleen elossa kaksi sisarta ja kaksi veljeä, joista toinen on parhaillaan matkalla Amerikasta synnyinseudulle. Hän on jo saapunut Suomeen, mutta hänellä ei ollut onnea nähdä enää sisartaan elävien joukossa tämän saadessa yllättäen iäisyyskutsun.

Lähinnä jäivät Maria Rinnettä suremaan puoliso, ent. metsänvartija Aukusti Rinne, kolme poikaa ja kaksi tytärtä perheineen.
(Koillissanomat 4.5.1957)

________________________________________
KUOLINILMOITUS KOILLISSANOMISSA 7.5.1957
Rakas puolisoni, äitimme ja vanhaäitimme
Reeta Maria Rinne o.s. Kehäsaari
syntynyt 20.10.1878 siirtyi uskossa Vapahtajaansa
taivaallisen Isän kotiin 3.5.1957 Posiolla.
Rakkaudella syvästi kaivaten:
Aukusti Rinne
Eelis ja Sofia Rinne perh.
Reino ja Anna Rinne perh.
Kalle ja Anna Rinne perh.
Esteri ja Armas Kaikkonen perh.
Olga ja Edvard Kela perh.  

Vanha-isä Aukusti Marian haudalla 1957.

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi