Muistokirjoitus, Koillissanomat 14.2.2002

Reino Rinne Im Memoriam

Kuusamolainen mies ja "Karheakätisen miehen huuto"

Kaikkein ensimmäisiä kuusamolaisia tuntemiani, Koo Ervastin jälkeen, olit Sinä Reino käydessäsi Rovaniemellä luonamme. Silloin minulle tuli heti selkeä kuva kuten appi-isästäni Ali Ervastista, mitä kuusamolainen pitää sisässään, mielessään, itsestään tärkeänä: olla omillaan, arvostaa kotiseutuaan ja aatteitaan, uskoa itseään sellaisena kuin on ja arvostaa omaa työtään, vaikka muut olisivat eri mieltä.

Ja sanoa suoraan mielipiteensä. Se aiheutti hupaisiakin kohtaamisia, muun muassa lehtikirjoittelua Koo Ervastin ja Reino Rinteen välillä. Sanontojen mukaan: sinulla oli kynä ja paperi työvälineenä ja Ervastilla tongit ja pora.
Mutta ei tällainen estänyt olemasta tavatessanne samoja kavereita kuin ennenkin: isänmaallisia kuusamolaisia, kotiseutuunsa kiintyneitä, sodan ja evakon kokeneita eikä kumpainenkaan ihan helppoja persoonallisuuksia läheisilleen: "Erämaan omia ihmisiä".

Viestin lähdöstäsi sain veteraanikuntoutuksessa ollessani Tropiikissa. Murhe täytti mieleni. Tuntui hyvältä, kun kävin juuri ennen lähtöäni kodissasi kahvittelemassa vieraanvaraisen vaimosi ja ystäväni kanssa.

Runojasi olen lausunut, tuntuivat monesti vaikeilta sovittaa lausujan suuhun, sisältö ei koskaan. Luonnonsuojelijan roolia runoudessasi ei voi epäillä. Se rönsyilee melkein käsinkosketeltavana.

Kakki hänen kirjoittamisensa on rakkausrunoa Kuusamolle. Häneltä saimme ikioman nimen Koillismaa. Samalla toivon, että "Kimalaja" tulisi käyttöön Kuusamon ylängöstä puhuttaessa.

Runosi sanoin:
"Kenties me antimaiset, jotka uskomme hengen ikuisuuteen,
ikuiseen voimaan ja lakastumattomaan nuoruuteen,
saamme käydä täällä maan päällä.
Pitää muinaista kotiamme silmällä."

Maija-Leena Ervasti Koillissanomat 14.2.2002

Maija-Leena Ervasti on toiminut Oulun Läänintaitelijana.

Hyvää yötä pojat…

Kalervo Ervasti oli loistavampia kaskunkertojia mitä olen koskaan tavannut. Hänen tarinansa ja kaskunsa, joiden kerrontaan hän sopivassa seurassa haltioitui kuin taiteilija tehtäväänsä, eivät olleet suusta suuhun kulkevaa ulkokohtaista lainatavaraa. Hän eli kaskunsa luovan taiteilijan tavoin, ja useimmat niistä olivat syntyneet hänelle tuttujen ihmisten elämänpiirissä. Ne ovat siten poimintoja elävästä elämästä.

Tämä kokoelma sisältää vain pienen osan kaikista niistä kaskuista, jotka olivat tallella Kalervo Ervastin muistissa. Kaskujen määrä tuntui rajattomalta silloin kun hän oli parhaimmassa vireessään. Hammaslääkäri Kalervo Ervastilla ja minulla oli aikomus ryhtyä yhteistyössä nauhoittamaan hänen kaskuaarteistoaan kirjaa varten, mutta tehtävän toimeenpano lykkääntyi, ja kertojan yllättävän aikainen poismeno teki nauhoitusaikeen tyhjäksi.

Kalervo Ervasti oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan kirjoittanut paperille joukon mehevämpiä kaskujaan. Vaikka kirjoitustyö jäi kesken, säilyi meille kuitenkin hänen kaskuaarteestaan hyvä näyttö, joka hänen puolisonsa taiteilija Maija-Leena Ervastin toimittamana tässä tulee julkisuuteen.

Kasku menettää usein mehevyyttään, kun se kirjoitetaan. Kertojan ääni ja ilme on usein ratkaisevan tärkeä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat Kalervo Ervastin ja heitähän on paljon, voivat lukiessaan kuvitella hänen äänenpainojaan ja päästä siten yhä lähemmäksi näiden kaskujen elävää hetkeä.

Reino Rinne 

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi