K u u s a m o n K o s k e t
Vielä ne kuohuvat Kuusamon kosket,
laulavat vapaina vaahtojen virmat.
Vielä ne kukkivat kuohujen posket,
kisaten pauhaavat putousten kirmat.
Vielä on vapaana Kitkan uoma,
Oulangan könkäät orjuuttamatta.
Kahleitta kirmaa jumalten juoma,
hyrskyjen valta on horjuttamatta.
Niissä on mahtia, niissä on voimaa
ihmisen ylvään mi tuntonsa soimaa
voimansa tunnossa unehen soittaa.
Kiutaköngäs - mahtava kuoro,
Jyrävä niin kuin ukkosen urut!
Näittenkö nääntyä nyt siis vuoro?
Tuoniko täyttäisi kuohuvat kurut!
Uhkaavat kahlita, päitsihin panna
kauneudenpalvonta - kaikkea vielä!
Teknos ei tunteille arvoa anna.
Suomi on itsensä tuhoojan tiellä.
Niillä on valtaa, niillä on voimaa,
meillä vain henkinen taistelutarmo.
Teknomaanien tuntoa soimaa;
hävitystyötä ei sovita armo.
Aina ne kuohuvat Kuusamon kosket,
laulavat vapaina vaahtojen virmat.
Aina ne kukkivat kuohujen posket,
kisaten pauhaavat putousten kirmat.
Kymmenentuhannen vuoden takaa
elämän säveltä meille ne soittaa.
Tämä on vakauksemme vakaa:
vapauden sanoma lopulta voittaa.
Kuusamon koskien suojelu
reinorinne.fi