Munasin eilen illalla itseni valokuvaajana. Olen elämässäni aina vuodesta 1929 lähtien ottanut tuhansia valokuvia, hyviä ja huonoja, pääasiassa ehkä keskinkertaisia. Oikein hyviä tuskin ollenkaan. - Luulen - olen luullut - valokuvaajan ammatin, nimenomaan kuvapuolen, joten kuten oppineeni. Joskus olen tainnut tulla leuhkineeksi, etten tarvitse valotusmittaria, silmä mukamas on kehittynyt mittariksi.
Eilen minä tekeydyin ottamaan valokuvia Kuusamon uusimman yhtiön perustamiskirjan allekirjoitustilaisuudesta, jota läsnä olevat pitivät historiallisena hetkenä, ikuistamisen arvoisena tilaisuutena. Meitä oli mukana kolme valokuvaajaa, kolmen lehden miehet. Filmejä säästämättä laukaisimme kameran kerran toisensa jälkeen, salamat vain leimahtelivat. Minäkin räiskin yhdeksän kuvaa eri näkökulmista. Tuumin itsekseni jo kuvia ottaessani, että vetäistään kolmen palstan laatta näin suuriarvoisesta aiheesta etusivulle.
Mutta miten kävi? Kun rulla kehitettiin, siinä oli ainoastaan kolme onnistunutta kuvaa, ne, jotka siihen oli aikaisemmin toinen kuvaaja aivan muista aiheista ottanut. Tein sen vihoviimeisen virheen, että lainasin toisen henkilön kameran ja unohdin tarkistaa, oliko se elektrosalaman käytölle vaiko salamalampuille asennettuna. Tietenkin eräs kameran pieni vipu oli väärässä asennossa. Salama siis leimahti eri aikaan kuin kameran suljin avautui. Tärkeä ja korvaamaton kuvaus meni päin mäntyä, ihan pommiin. Ennekuin onnettomuus minulle selvisi, oli kokous päättynyt, Kuusamo Oy:n perustamiskirjan allekirjoittaneet olivat lähteneet kaikki tahoilleen.
Vahingosta minä tietenkin vihastuin ja ehkä viisastuinkin: jääkään laitimmaiseksi kerraksi moinen lainakameran käyttö, ja mikäli siihen on joskus pakko, katsonpa kahteen kertaan, että kaikki vivut ja nappulat ovat niin kuin niiden pitää olla.
On minulle muuten käynyt pari kolme kertaa aikaisemminkin yhtä jopelosti kuvaushommissa, mutta toisesta syystä. Kerran kehitin korvaamattomat kuvat niin kylmällä kehitteellä, että negatiivit menivät käyttökelvottomiksi. Toisen kerran kaasin hajamielisyydessäni kiinnitteen kehityspurkkiin ensin ja silloinkin haaveet hyvistä kuvista kokonaan haihtuivat. Lieneekö muille kuvaajille koskaan käynyt yhtä ohraisesti?
Eilisiltaisen tilaisuuden "Kuusamo Oy:n perustamiskirjan allekirjoittajat neliskulmaisen pöydän ympärillä" ja "Kunnallisneuvos U.A Virranniemi allekirjoittaa ensimmäisenä perustamisasiakirjan" jäivät asianmukaisesti käyttämättä. Asianosaiset suokoot minulle tämän anteeksi. Lupaan menetellä uusia kuvauskohteita käsitellessäni huolellisemmin. Toivotan Kuusamo Oy:lle onnea, pitkää ikää ja menestystä.
Koillissanomat 10.11.1964