Saadaanko Vietnamin sota päätökseen ensi vuoden kuluessa. Päätökseen? niin - mitäpä muuta sanoisi. On aivan kuin puhuttaisiin jättiläismäisestä maasta, urakasta, johon annettu tai pantu määräaika tuntuu epäilyttävän lyhyeltä työn valtavuuteen katsoen.
Olemmehan kuulleet sanottavan: Saako Suomi määräaikana valmiiksi sotakorvausurakkaansa. Suomi sai. Suomella oli voimia - ihmeellistä kyllä - ja onnea. Olemme kuulleet sanottavan: Se savotta ei kyllä pääse päätökseen näillä lumilla. Näin on sanottu, kun on ollut kysymys oikein suuresta savotasta, jota yllättävät ilmastolliset olosuhteet esimerkiksi ovat poikkeuksellisesti pitkittäneet.
Ellei Vietnamin sotaa voida lopettaa, jos se vielä vuoden kuluttua jatkuu niin kuin nyt, niin mitä mahtaa olla koko Vietnamista enää silloin tähteenä? Onko siellä mahdollisesti ihmisiä enää, taloista kouluista ja muista julkisista laitoksista puhumattakaan.
Maailmanrauha. Se on unelma vain. Ehkä kuitenkin unelma, jolla on pieniä mahdollisuuksia joskus jopa toteutua. Mutta paljon pitää ihmisen - minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän - muuttua ja muovautua, henkisesti kasvaa, ennen kuin sellainen on mitenkään mahdollista. Hymyilevän Apollon julistus ('Oi ihmiset toistanne lempikää') kaikuu kuuroille korville, kivisille korville. Ihmiset epäilevät ja vihaavat toisiansa ja vain itseänsä lempivät. Hekin, jotka rauhaa ja rakkautta huutavat, huutavat siten itsekkäistä syistä, eivät yleensä toista ajatellen. Näin on tilanne vielä tässä ajassa. Mutta sittenkään en ole pessimisti: ihminen kasvaa vielä, ihminen paranee. Aikaa siihen tietenkin tarvitaan - tuhannen vuotta tai kymmenentuhatta. Hehän ovat silmänräpäyksiä meidän Heramme iankaikkisuudessa. Tuskin ihminen maapalloakaan atomienergian avulla tuhoaa.
Ensi vuonna saattaa tapahtua - ennustan umpimähkään, että tapahtuukin jotakin melko hämmästyttävää avaruusmatkailun alalla. Ehkä maapallon ilmakehän ulkopuolelle pystytetään kuukauden kestävä telttaleiri muutamille miehille ja naisille. Ehkä sinne otetaan hevonen, aasi tai elefantti mukaan. Kenties mennään kuin mennäänkin kuuhun vuoden 1966 kuluessa. Tai käydään kolkuttelemassa 'kuun portteja'. Voihan olla, ettei sinne uskalleta heti ensi matkalla laskeutua.
Ehkä maapallon elämä paranee, ja rauhoittuu, kunhan pahimmat hurjapäät pääsevät oikein pitkille retkille suureen avaruuteen. Ehkä ihmisten keskinäiset tappelut menettävät siinä vähitellen kokonaan mielenkiintonsa.
________________________________________
Samasta lehdestä artikkeli
Kuusamolaiset vaihtavat joululahjoja vain, jos se on välttämätöntä
Aivan yhtä varmasti kuin joululahjoja ostetaan, niitä myös vaihdetaan. Vaihtoon ei kuitenkaan mennä, ellei se ole aivan välttämätöntä, ellei paidankaulus kiristä hengitystä haittaavasti, ellei samaa kirjaa tule kaksin kappalein. Näin ainakin Kuusamossa.
- Jonkin verran on käynyt, mutta ei paljoa, totesi lahjojen vaihtajista johtaja Lilli Kaikkonen. Miesten paitoja joutuu ehkä eniten vaihtamaan, ne ovat koon suhteen tarkkoja. Naisten päällysvaatteita tullaan myös vaihtamaan, alusvaatteita aivan harvoin. Vaihdonvaraa löytyy normaaleista varastoista.
- Miten vaihtamiseen suhtaudutaan?
Ei se ole epämieluisaa, vaan aivan luonnollista. Vaatteita myydään joululahjoiksi monesti sillä puheella, että ellei satu sopiva, saa vaihtaa. Sopivan kokoista valitsemaan tulevat useimmiten itse lahjan saajat. Joskus sattuu, että he joutuvat maksamaan puuttuvan hintaeron. Vaihtajia on kuitenkin hyvin vähän verrattuna siihen, mitä joululahjoiksi myydään.
- Hyvin vähän on tullut kirjojen vaihtoa, näyttää että viimevuotista vähemmän, kertoi kirjakaupan hoitaja Anna Rinne. Vaihdettavaksi kirjat ovat tuollaisia kuin Päätalon ja Sariolan uusimpia, joita eniten ostetaan. Kun johonkin perheeseen saadaan joululahjaksi kahdeksantoistakin kirjaa, sattuu helposti samoja. Kahden saman kirjan saaminen onkin tavallinen syy kirjan vaihtamiseen, harvemmin se, että saaja olisi kirjan aiemmin lukenut. Kirjat vaihdetaan mielellään elleivät ne ole neljää vuotta vanhempia.
Koillissanomat keskiviikkona 29.12.1965