Koskikara itkee rannalla kaivaten kosken kuohuja. Poissa on suuri profeetta, vapaiden koskien puolustaja.
Väsynyt kolopesijä putoaa lennosta. Ei kuulu enää ikimetsien humina, vaiennut on metsien puolestapuhuja.
Mutta hyvin voivat sieluissamme ahneuden ajan ylipapit kehottaen meitä aseistamaan ja varustamaan, kostamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Ja me tottelemme nöyrästi, jotta kauan eläisimme ja menestyisimme osakemarkkinoilla.
Rakkaus, empatia ja solidaarisuus! Mitä ne ovat?
Kaikkien menestyvien yritysjohtajien ja puolieaktivistien turhina ja tuottamattomina unohtamia unelmia, joiden paikan ovat ottaneet ahneus ja itsekkyys, optiot ja osakkeet; tämän opin olemme omaksuneet ja lapsillemme opettaneet.
Jos sinulla on kaksi ihokasta, annatko toisen hänelle, jolla ei ole ainuttakaan?
Ei, sinä kiedot sen hänen kaulaansa ja kuristat, jotta tuo turha ihminen lakkaa himoitsemasta mitään, mikä on sinun omaasi; optioitasi ja osakkeitasi, huviloitasi ja huvipurttasi.
Maailma on menevien ja menestyvien, ahneiden ja itsekkäiden, etupenkistä paikkansa saalistaneiden fariseusten maailma; tämän jätämme perinnöksi lapsillemme!
Ei materialismin nimiin vannovassa maailmassa ole enää tilaa vanhoille ja idealistisille humanistirunoilijoille. Runoilijoidenkin on oltava nuoria, kauniita ja toisella tavalla rohkeita, trendikkäitä!
Mitä siitä, jos kadut täyttyvätkin kilpailuyhteiskunnan rattaista pudonneista surkimuksista! Heikot tippuu ja valittaa, osakemiljönäärit vain mennä porskuttaa!
Niin jatkamme tätä menoa terävin kyynärpäin ampuen tieltämme kettutytöt ja muut turhat solidaarisuusvouhottajat.
Jatkamme tätä mieletöntä menoa kaapien kilvan loppuja tuhoamastamme pallosta, kilpaillen, kuka päästää viimeisen kiekaisun jälkeemme jäävän jätekasan päältä.
Ja vaienneen kosken rannalla itkee orpona viimeinen koskikara. Matkallaan on väsynyt suuri profeetta, ja uupunut kolonpesijä putoaa lennostaan. Hiljennyt on ikimetsien humina, pois on mennyt humanistirunoilija.
Näillä sanoilla tervehdin Sinua, Koillismaan Karhu, suuri humanistirunoilija Reino Rinne.
Toivotan Sinulle onnellista matkaa maailmankaikkeudessa ja kiitän Sinua kuolemattomista ajatuksistasi ja uhrautuvasta työstäsi luonnon ja pienen ihmisen hyväksi.
Ainiovaaran rinteellä laskiaissunnuntaina 2002
Teuvo Sorvoja
Lapin Kansa 18.2.2002