”Mitäs me rovastit” eiku erikoismitalimiehet

Maanantaina marraskuun 18. päivänä 2002 postimies tipautti laatikkooni kirjeen. Kuoren vasempaan silmäkulmaan oli painettu KUUSAMO ja päälle loimuavat revontulet ja alle pienillä isoilla kirjaimilla KUUSAMON KAUPUNKI.

Ajattelin kirjalainojen eräpäivän umpeutuneen ja kirjaston neitojen muistuttavan minua siitä kirjeitse. Avattuani kuoren hämmästyin ja kummastuin, kun vaakunaporon merkin alla luki että: ”Kuusamon kaupunginhallitus on myöntänyt Teille Wesa Rinne Kuusamo-mitalin monipuolisesta lähihistorian taltioinnista kuvin ja tekstein…” ja puumerkin alla luki selvennyksenä että: ”Kyösti Tornberg, kaupunginjohtaja.”

Mietin melkein minuutin ja muistelin ketkä aikaisemmin ovat Kuusamo-mitalin pokanneet. Mieleeni ei putkahtanut montakaan. Enemmän muistin niitä, joiden olisi pitänyt saada mitali ennen minua ja ajattelin tehdä ”Tannerit” kuin valtiomies Väinö Tanner eläessään. Sillä hän ei ottanut vastaan yhtään kunniamerkkiä ja hänen tiedetään lausuneen: ”Teoistaan mies muistetaan – ei prenikoista”.

Kun oma muistini ei muistanut kaikkia Kuusamo-mitalin saajia, kysäisin tietokoneeltani muistaisiko hän. Koneniekka antoi salaman nopeasti tasan 30 nimen listan. Listalta puuttuivat kuitenkin ikänsä pyyteetöntä työtä Kuusamon hyväksi tehneet Eino Kuosmanen ja Juha Siukonen – vain pari nimeä mainitakseni. Essa oli väkevä voima, kun Kitronin ulkomuseolle haalittiin rakennuksia sodan runtelemasta Kuusamosta. Joutuipa joskus pistämään nimensäkin poikittain ”pankin pitkään paperiin” isäni kaverina, kun Kuusamo Seuran rahakirstussa ei ollut muuta kuin ilmaa. Ja olisiko Kuusamon kesämatkailun kivijalkaa – Karhunkierrosta – olemassakaan ilman Essaa?

Juha Siukonen tuli Kuusamoon vuonna 1957 nuoriso-ohjaajaksi. Myöhemmin hän toimi opettajana. Silloin kun Kuusamon ensimmäinen luistinrata jäädytettiin urheilukentälle, Jussi oli niiden talkoiden päällikkönä. Oli puuhaamassa uuden jään kunniaksi uudenkuunjuhlia ja opetti gramofonilevyjen soidessa Kuusamon neidoille rusettiluistelun alkeita – ja pojille – myös jääkiekon. Olisiko Kuusamossa Pallo-Karhuja olemassa ilman Jussia? Sitä sopii meidän penkkikuusamolaisten ajatuksissamme pohtia.

Mitalilistaa ta – vat – tua – ni hoksasin vielä että: – Meitähän istui kolme tulevaa erikoismitalimiestä Auto-Kalle-Määtän-Matin ohjaamassa kermanvärisessä Studebakerissa, kun huristeltiin yönselässä Salpausselän 40-vuotiskisoista kotia kohti maaliskuussa 1963.

Isäni istui uljaan piilin etupenkillä ja minä Kalevin kanssa takana nahkalla verhotuilla muhkeilla istuimilla.

Kalevi, joka joulukuussa 1963 hiihti itsensä Susi-Kalleksi, sai tästä kolmikosta ensimmäisenä erikoismitalin voitettuaan Ylä-Tartran MM-kisojen 50 kilometrin hiihdon vuonna 1970.

Aleksis Kiven Seura myönsi isälleni Eskon puumerkkimitalin. Hän piti tätä tasan puolitoista kiloa painavaa pronssi-Eskoa korkeassa arvossa ja etulinjassa muiden huomionosoitustensa joukossa. Puumerkkimitalin mukana seuranneen samettikantisen Lupauskirjan teksti kuuluu:
”Minä Topias nahkasuutari ja Aleksis Kiven Seuran edusmies Erkki Helamaa, lupaan täten luovuttaa Eskon puumerkkimitalin Sinulle Reino Rinne, jonka uskotut lautamiehet ovat visusti harkinneet ja tuumailleet uudeksi Nummisuutarin Eskoksi. Olemme panneet merkille, että puumerkki on pantuna Suomen kansan aikakirjoihin, oikea Eskon puumerkki, iankaikkisena todistuksena siitä, että sukupolvet vaihtuvat, mutta suomalaisen miehen ja naisen luonto, hänen harjaskankea itsepäisyytensä, säilyy polvesta polveen.
Että kaikki laillisesti käytetyksi tulee, pistäköön kumpikin osapuoli, minä Seuran edusmiehenä ja Sinä uutena Eskona, puumerkkinsä alle. Sillä Esko on sanonut: – Minäpä tämän asian alku ja juuri, ja sen tähden täytyy nimeni seistä supliikissa myös.”
Helsingissä 10.10.1980 Aleksis Kiven Seura.
Topiaksen puumerkki, Erkki Helamaa.
Eskon puumerkki, Reino Rinne.

Allekirjoittanut sai viimeisenä tästä kolmikosta erikoismitalin vuonna 1997 kun valtakunnallinen lottamuistotoimikunta palkitsi minut Lottamuistomitalilla n:o 7. Vuorineuvos Jorma Järvi luovutti mitalin Kalastajatorpan Marski kabinetissa ja kiitti että kokosin ja rakensin Kuusamon lottien itsenäisen Suomen hyväksi tekemää työtä kuvaavan näyttelyn. Muistonäyttely saavutti laajaa myönteistä huomiota koko maassa. Tämän jälkeen mitalia ei ole myönnetty kenellekään.

Ennen minua Lottamuistomitalin olivat saaneet Tellervo Koivisto, Inkeri Kilpinen, Pirkko Työläjärvi, Riitta Uosukainen, Lauri Sutela ja Adolf Ehrnrooth.

Eriloismitaliterveisin

Wesa Reinonpoika Rinne 
16.12.2002

© Copyright ReinoRinne.fi 2022