Kuusamon koskisota leimahti liekkeihin keväällä 1955. Mutta yhteenottoon johtanut kehitys lähti käyntiin 1950-luvun alussa mittavan isojakotapahtuman vierähtäessä liikkeelle. Koskisota on tavallaan isojaon kylkiäisiä, kuten myös ylitse Koillismaan ikimetsien "uudistaminen", joka on tuottanut aineellista hyvinvointia, mutta myös laajoja "ikimetsättömiä" alueita; monista metsäisistä vaaroista tekotuntureista ja komeista männikkökankaista raiskioita, joiden toivotaan joskus uudelleen kunnolla metsittyvän. Koillismaan arktisluontoisessa ilmastoissa se ei kuitenkaan näytä olevan niin varmaa kuin metsäauktoriteettimme ovat kuvitelleet.
Kuusamon ja Posion isojaon kylkiäisiin kuuluu lisäksi kalavesien hallinnon hajauttaminen, vesien jako ja kalastuskuntien perustaminen, josta piti olla seurauksena kalavesien käytön ja hoidon järkiperäistäminen, mutta josta seurasikin entistä villimpi kilpapyynti ja kalakantojen tuho. Tai vaihtuminen arvokalakannoista risukalakantoihin.
Mutta nämä ja muut isojaon kylkiäiset ovat sen verran eri asioita, vaikka kuuluvatkin samaan luontokokonaisuuteen kuin kosket ja vesistömaisema, että niiden tarkastelu tässä on sivuutettava viittauksella.
Koskisodan syitä on lähdettävä etsimään monien vuosikymmenien takaa, tämän vuosisadan alkupuolelta, jolloin ensi kertaa esitettiin luonnonsuojelualueen perustamista Kuusamoon Oulangan ja Kitkajoen alueellee. Mutta nähdäkseni alkusyitä on etsittävä vieläkin kauempaa, aina 1700-luvulta, jolloin Kuusamon alue sai pokkeuksellisen "itsehallinnon": Ruotsin valta solmi kuusamolaisten kanssa ns. nihtikontrahdin, jonka mukaan rajaseudun asukkaat sitoutuivat ylläpitämään itärajan puolustuksen ja huolehtimaan siitä. Vastapalveluna tai hintana valtiolta myönsi Kuusamon (johon pääosa nykyistä Posiota myös kuului) talonpojille ikuisen ilmaisoikeuden kaikkeen alueen luonnon nautintaan, metsiin ja kalavesiin. Nihtikontrahti näytteli kyllä koskisodassakin, niin kellastunut ja ajan hampaan järsimä kuin se paperi jo olikin, jonkinlaista osaa, kuten historiantutkimus varmaan aikanaan tulee toteamaan.
Isojaon edistyessä alkoi kuusamolaisten keskuudessa herätä pohdintaa siitä, mikä mahtaa olla Kitkajoen ja Oulangan koskien arvo siinä tapauksessa, että ne valjastetaan valtakunnan energiatalouden palvelukseen. Vesivoiman rakentaminen oli Pohjois-Suomessa lähtenyt käyntiin edellisellä vuosikymmenellä ja rakentajien taholta annettiin ymmärtää, että Kuusamon kosket kiinnostivat. Voimatalouden tahon kiinnostus sytytti kuusamolaisissa sellaisen palon ja kuvitelmien loimotuksen, että koskien kahlitsemisien myötä tulisi avautumaan mahtava hyvinvoinnin taivas, jossa köyhyyden ja niukan leivän päivien kurjat ajat olisivat vain ikuiseen unhoon vaipuvia muistoja.