1 ALUKSI
Tarkastelen tässä kirjoituksessa koskiensuojeluun johtanutta lainsäädäntöä. Kun tämä lainsäädäntö on peräisin 1980- ja osin 1990-luvulta, esitykseni on osaltaan historiallista, luonnonsuojelun historiaa. Mutta samalla se on suuresti juridinen, koska koskiensuojelun kiihkeissä ja kiivaissa vaiheissa oikeudelliset kysymykset so. lainsäädäntöjärjestys ja korvaukset olivat keskeisessä asemassa.
Koskiensuojelu on toteutettu kolmella lailla:
laki Ounasjoen erityissuojelusta (703/1983), joka tuli voimaan 1.9.1983
— koskiensuojelulaki (35/1987), joka tuli voimaan 1.2.1987
— laki Kyrönjoen erityissuojelusta (1139/1991), joka tuli voimaan 1.9.1991
Koskiensuojelulaki on yleinen koskien 53 vesistöä ja lait Ounasjoen ja Kyrönjoen erityssuojelusta yksittäistapauksellisia, millä oli paljon merkitystä näiden kolmen lain käsittelyssä.
Laki Ounasjoen erityissuojelusta valmisteltiin maa- ja metsätalousministeriössä ja esiteltiin sieltä, muut mainitut lait valmisteltiin 1.10.1983 toimintansa aloittaneessa ympäristöministeriössä, jonka tehtäviin luonnonsuojelu oli siirtynyt. Osallistuin itse keskeisesti ympäristöministeriön kansliapäällikkönä tähän valmisteluun.
4 KOSKIENSUOJELULAKI
Myös koskiensuojelulain säätämisen voidaan katsoa alkaneen maa- ja metsätalousministeriön asettaman suojeluvesityöryhmän useita eriäviä mielipiteitä käsittäneestä mietinnöstä (KM 1977:49). Suojeluvesiohjelmaan ehdotettiin lukuisia erilaisia suojelua vaativia vesistöjä, joita ei tulisi ottaa voimalaitoskäyttöön. Jatkovalmistelu tapahtui maa- ja metsätalousministeriön asettamassa koskien suojelutoimikunnassa (KM 1982:72), joka ehdotti säädettäväksi lain eräiden vesistöjen ja koskien erityissuojelusta. Voimalaitoksen rakentaminen kiellettäisiin sen mukaan 5 jokivesistössä, 3 joessa ja 11 yksittäisessä
4 Hallitusmuodon 6 5:n 3 momentti: "Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla," Perustuslain 15 å:n 2 momentti on samansisältöinen.
5 Ounasjoen erityissuojelusta maksettiin aikanaan korvauksia lähes 100 milj. markkaa, mistä valtaosa Kemijoki Oy:lle vesivoimastaja suunnittelukustannuksista, kun yhtiön korvausvaatimus lunastuslakiin vedoten oli 616 milj. markkaa. Tämä osoittaa, millaisesta erosta oli kysymys eri perusteisissa korvauksissa. (Ks. HE 25/1982 vp s. 5)