3 OUNASJOEN ERITYISSUOJELU
Virallisen prosessin Ounasjoen suojelemiseksi voidaan katsoa alkaneen maa- ja metsätalousministeriön asettaman suojeluvesityöryhmån mietinnöstä (KM 1977:49), jossa esitettiin Ounasjoki suojeltavaksi. Mielipiteet Ounasjoen suojelemiseksi olivat tuolloin muokkautuneet Lapissa pääasiassa positiivisiksi, vaikka Ounasjoen suojelua kannattanut Ounasjokitoimikunta sai vastaansa voimalaitosrakentamista kannattaneen Ounasjoki elinkelpoiseksi -yhdistyksen. Rakennettavaksi oli suunnitteilla seitsemän voimalaitosta ja kaksi allasta. Ounasjoen alueen kolmesta kunnasta Rovaniemen maalaiskunta ja Kittilä kannattivat eräin ehdoin rauhoitusta, mutta Enontekiön kunta vastusti. Lapin lääninhallitus oli suojelun kannalla.
Maa- ja metsätalousministeriön asettamassa koskien suojelutoimikunnassa vuonna 1982 (KM 1982:72) enemmistö kannatti Ounasjoen määräaikaista rahoittamista 25 vuodeksi ja vähemmistö pysyvää suojelua.
Hallitus esitti ehdotuksessaan Ounasjoen erityissuojelulaiksi (HE 279/1982 VP) pysyvää suojelua. Tätä ratkaisua helpotti eduskunnassa kaksi oikeudellista seikkaa: Laki annettiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja sen 2 å:n mukaan korvausvelvollisuus lykättiin ratkaistavaksi myöhemmin sen mukaan kuin yleiset korvausperusteet koskien suojelemiseksi ratkaistaisiin. Nämä kaksi seikkaa oli yhdistetty hallituksen esityksessä lyhyeen lausumaan "vesivoiman käytön estymisestä aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta ei säädettäisi tämän lain yhteydessä, minkä vuoksi laki olisi säädettävä valtiopäiväjärjestyksen 67 S:ssä säädetyllä tavalla,"
Perustuslakivaliokunta puuttui näihin molempiin seikkoihin laki- ja talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 18/1982 VP). Lainsäätämisjärjestyksestä perustuslakivaliokunta todettuaan koskivoiman kuuluvan omaisuuden suojan piiriin lausui, että lakiehdotuksella puututtaisiin jo ennen lain voimaan tuloa tehtyihin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, joita ei voida pitää hyvän tavan vastaisina tai kohtuuttomina, joten lakiehdotus tältä osin edellyttää perustuslainsäätämisjärjestystä. Sopimukseksi katsottiin Kemijoki Oy:n osakkaiden yhtiön osakkeita vastaan yhtiöön panemia vesioikeuksia, jolloin oli sovittu osakkeiden tuottamasta oikeudesta ostaa määrätyin ehdoin sähkövoimaa Kemijoki Oy:ltä. Ounasjoen vesivoimasta Kemijoki Oy omisti 96 ja pääasiassa yksityiset henkilöt ja jakokunnat 4 0/0.
Korvauksesta perustuslakivaliokunta totesi, että Ounasjoen erityissuojelu on hallitusmuodon 6 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen edun vaatimaa ja että omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan voidaan säätää lailla. Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977, lunastuslaki) mukaan lunastettaessa suoritettava korvaus on käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Sen jälkeen valiokunta palasi lainsäätämisjärjestykseen lausumalla — toisin kuin hallitus esitti --, että valtiosääntöoikeudellisesti tarkasteltuna se, että lakiehdotuksessa tarkoitetusta rakentamiskiellosta aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta säädetään tarvittaessa erikseen, on lakiehdotuksen säätämisjärjestyksen arvioinnin kannalta merkityksetön. Ratkaisu korvausten lykkäämisestä oli erikoinen, sillä korvaukset olivat epäilemättä lain tärkeimpiä kysymyksiä. Tosin asia oli vireillä edellä mainitussa koskien suojelutoimikunnassa.
Valiokunta kuitenkin puuttui lausunnossaan korvauksiin hyväksymällä seuraavan tekstin:
"Lakialoitteeseen n:0 153 sisältyvän lakiehdotuksen säännökset vesivoiman omistajille aiheutuvan vahingon korvaamisesta täyttävät hallitusmuodon 6 å:n 3 momentin edellyttämän täyden korvauksen vaatimukset "4
Lakialoite 153/1982 vp oli kansanedustaja Impiön lakialoite niin ikään Ounasjoen suojelusta, mutta se sisälsi myös korvausperusteen, jonka mukaan säädettäisiin vesivoiman omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle maksettavaksi korvausta rakentamiskiellon johdosta käyttämättä jäävän vesivoiman arvosta sen luonnonmukaisen nimellistehon perusteella. Odotusarvoa eli voimalaitoksen mahdollista tuottoa ei siten korvattaisi.
Hyväksyessään tämän lakialoitteessa olleen kannanoton perustuslakivaliokunta tuskin ajatteli sen merkitystä tulossa olevaan yleiseen koskiensuojelulakiin ja Kyrönjoen erityissuojelulakiin, joissa yhteyksissä kannanotto sai suuren merkityksen.
Laki Ounasjoen erityissuojelusta hyväksyttiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä
(29/1982) ja lopullisesti vuoden 1983 eduskuntavaalien jälkeen (19.8.1983/703). Sen 2 5:n mukaan rakentamiskiellosta aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta säädetään erikseen.
Sittemmin 1.2.1987 voimaan tulleessa koskiensuojelulain 5 5:ssä säädettiin, että Ounasjoen erityissuojelulaissa tarkoitettuihin korvauksiin sovellettiin koskiensuojelulakia, jossa korvaus oli vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi. 5
4 KOSKIENSUOJELULAKI
Myös koskiensuojelulain säätämisen voidaan katsoa alkaneen maa- ja metsätalousministeriön asettaman suojeluvesityöryhmän useita eriäviä mielipiteitä käsittäneestä mietinnöstä (KM 1977:49). Suojeluvesiohjelmaan ehdotettiin lukuisia erilaisia suojelua vaativia vesistöjä, joita ei tulisi ottaa voimalaitoskäyttöön. Jatkovalmistelu tapahtui maa- ja metsätalousministeriön asettamassa koskien suojelutoimikunnassa (KM 1982:72), joka ehdotti säädettäväksi lain eräiden vesistöjen ja koskien erityissuojelusta. Voimalaitoksen rakentaminen kiellettäisiin sen mukaan 5 jokivesistössä, 3 joessa ja 11 yksittäisessä
4 Hallitusmuodon 6 5:n 3 momentti: "Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla," Perustuslain 15 å:n 2 momentti on samansisältöinen.
5 Ounasjoen erityissuojelusta maksettiin aikanaan korvauksia lähes 100 milj. markkaa, mistä valtaosa Kemijoki Oy:lle vesivoimastaja suunnittelukustannuksista, kun yhtiön korvausvaatimus lunastuslakiin vedoten oli 616 milj. markkaa. Tämä osoittaa, millaisesta erosta oli kysymys eri perusteisissa korvauksissa. (Ks. HE 25/1982 vp s. 5)