Ollilan koulu, 28.7.1957
Hyvä veljeni hengen valtavilla vainioilla!
Niin kuin ehkä jo tiedätkin, minut 24.7.1957 jo toistamiseen punnittiin Kuusamon kunnan Kirkonkylän piirin kansakoulunjohtokunnan toimesta, ja kuten edelliselläkin kerralla, niinpä nytkin taas alamittaiseksi havaittiin.
Hyvä näin. Nytpä siis tiedämme, missä sijaitsevat Kuusamon kirkonkylän aivot.
Käytännössä juttu merkitsee minulle tällä erää yhden vuoden vapaaehtoista vankeutta Kuusamon kunnan Ollilan kansakoulussa. Tämän ajan tulen tietysti käyttämään itseni jonkinlaiseen kehittämiseen. Minulla kun on semmoin käsitys, että 38-vuotias mies ole vielä eläkeiässä.
Pieneki piruiluksi merkiten tähän Sinulle luettelon siitä Kuusamon kirkonkylän älymystöstä, joka nyt siis lopullisesti on havainnut, että Aimo Gröndahl on liian pieni mies Kuusamon suuriin puitteisiin. Tämä luettelo on seuraavannäköinen: (Jätämme nimet julkaisematta)
Jos joku näistä siniverisistä sattuu olemaan tuttavasi, suo minulle anteeksi.
Koillissanomat lienee minulle tämän jälkeen tabu lehden kunnian ja menestyksen nimissä. Sinulle koetan kuitenkin silloin tällöin kirjoitella.
Voippa siis hyvin! Niin tekee myöskin veljesi täällä 'kalterien takana'. - Monin monin terveisin tuus Amicus.
-----------------------------
Ollilan koulu 31.1.1960
Hyvä veli!
Uteliaisuus teettää ihmeitä. Viimeisen uutinen näet kertoo, että kuusamolainen (jätämme nimen julkaisematta), jonka hyvin tunnet, on kääntynyt Suojelupoliisin puoleen ja pyytänyt lähempiä tietoja minusta. Vastauskin on kuulemma tunnut: valkoiset paperit.
Kuten puhetta on ollut, minulla entisen Valpon kirjoissa oli erittäin mustat paperit. Olisi ollut peräti merkillistä, jos ne Suopossa olisivat muuttuneet punaisiksi, kuten epäilty on.
No, tämähän on itse asiassa samantekevää. Paperit kuin paperit. Mutta asian ydin on nähdäkseni tämä: olemmeko jo todella niin pitkällä, että valtiollisilta mielipiteiltään liberaalilla kuusamolaisella (jätämme nimen julkaisematta) on syytä epäillä kokoomuspuolueeseen viisitoista vuotta kuulunutta Aimo Gröndahlia pesunkestäväksi kommunistiksi ja maanpetturiksi?
Kyselen sinulta, veli, tätä: Onko tämä rehti ja ylevämielinen teko?
Minä en pysty vastaamaan. Masentunut olen. Sydänjuuria myöten. Siis: lyöty mies.
Selkäsaunoja monenlaisia saanut olen ja niihin vastannut. Mutta: mitenkäpä tällaiseen vastaa? Selkäpuolelta useita tikariniskuja saanut mies?
Hyvä veli, en pyydä Sinulta mitään, mutta voisitko - jos sattuu - esimerkiksi rotaryklubilta kysyä, missä on entinen suoraselkäinen, rehti ja rehellinen s u o m a l a i n e n mies?
Onko ja jos on, niin kuka?
Ystävällisin terveisin
tuus
Aimo Gröndahl
------------
Ollilan koulu 31.7.1961
Hyvä veli!
Kiitokset tervehdyksestäsi kuin myös osallistumisestasi jaloon lahjaan, jonka Sirkka ja Jukka minulle luovuttivat äsken kirkolla poiketessani. Niin, aika on todella kiitänyt sellaisella vauhdilla, että melkeimpä ovella jo on lähdön hetki. Tavaramme ovat kasassa ja joskus keskiviikko-iltana Kanto-Viljami tulee noutamaan. Me lähdemme sitten torstaina, ensin kirkolle ja sieltä Kontiomäkeen.
Huh-hellettä on tietysti koko pakkauspuuha ollut. Ei ole jäänyt tilaisuutta mihinkään kirjallisen jutun mietiskelyyn: siirtynevät kaikki suunnitelmat syksyyn. Ne pari tyssähtänyttä juttua meinaan kirjoitella Hirvensalmella uudestaan, kaipa niistä vielä jotain tulee. Runoista voisin kenties laatia jonkinmoisen kokoelmaluonnoksen, jonka postitse toimittaisin sitten Sinulle.
Sinullakin on nyt tietysti muita kiireitä, ehkäpä annamme suunnitelman levätä vähän. Jos esim. kevättalvella saisimme jotakin painetuksi, niin kukaties jouluun mennessä olisi muutama kappale jo myytykin, vaikka sehän ei tietysti ole se pääasia. - Saarikoski muuten tässä jossakin juuri kirjoitti, jotta "ainoa kunniallinen tapa julkaista runokokoelma on julkaista se omalla kustannuksella ..." - niin jotta kai se meidänkään yhteinen kovin suurta kummastusta herättäisi, vaan pikemminkin päinvastoin, luulisin.
Mitään läksiäisiä ei ole tässä järjestetty. Täällä päin kieltelin kaikki semmoiset, mutta Jukan ja Sirkan luona siellä kirkolla viime lauantaina vasten yöllä vähän istuimme ja itkeskelimme. Lähtö on semmoista pirua, jotta siihen ei tahdo tottua, semminkin kuin näinkin moniaita vuosia ennetti tässä läänissä vierähtää. Uskoisin kumminkin, jotta käytyä tulee...
No niin. Torstaina siis tulemme ja tietysti tapaamme, jos kirkolla olet. Kukaties siinä jääpi pieni iltahetki tarinoimiseenkin, toivottavasti.
Erokirjeitä emme kirjoittele emmekä jäähyväisiä lausu. Tapaamme vielä monesti, monesti. Siksipä:
terveisin Amicus.
------------
Hirvensalmi 5.2.1962
Tervepä terve!
Täkäläinen kirjallinen kerho on nyt kookoontunut kolmisen kertaa ja rupateltu on paljon semmoisista seikahduksista, jotka tavallista kirjallista kansalaista kiinnostavat. Eilen viimeksi hiihtelimme joukolla kunnanlääkärin huvilalle, missä vietimme takkavalkea- iltapäivän. Retki toi mieleemme meidän retkemme Ristikalliolla vuosi sitten, ja hyvällä syyllä sanon, että se meidän retkemme oli parempi. Mutta yritys on hyvä täälläkin - hyvää jatkoa ainakin yritykselle toivon.
Muuan näistä kirjallisista ihmisistä on täkäläinen hammaslääkäri, rouva Haahkola. Hänen luonaan sain kokea pienen yllätyksen. Hänen olohuoneessa seinällä riippui näet kaksi (!) Lahja Koivusen maalausta. Rouva maalaa itsekin, mutta piti kuten arvata saattaa Lahja Koivusen töitä kotinsa arvokkaimpina. Ajattelin: jos näet Lahja Koivusta, tämä tieto ehkä tekee hänen iloiseksi.
Naputellut olen jos jotakin taas. Oheisena pari pakinan tapaista. Jos ovat liian nenäkkäitä, heitä menemään.
Lehdestä tietystä näin, että Kuusamon kunta on jälleen kunnostautunut omalla tavallaan: ei ilmoituksia Koillissanomiin. Tyypillistä tökeryytttä! Missä lienee sylttytehdas, josta moiset päätökset ovat lähtöisin?
Mutta ethän tuosta välittäne. Painomusteen parissa kuluu aika muutoinkin, eikä jokaista tyhmyyttä ahkerinkaan ennätä kirjoihin viedä. Niitä tyhmyyksiä kun näet meidän maassamme kaikin tavoin tuetaan ja suositaan.
Voipa hyvin.
Pistä pientä pakinaa joskus tännekin päin.
Amicus.
-----------------------------------------------
Aimo Gröndahl toimi opettajana Kuusamon Liikasenvaaran koululla lukuvuodet 1948-49, sitten Keski-Savossa Haukivuorella. Palasi takaisin Pohjois-Kuusamoon Ollilan koulun opettajaksi vuonna 1951.
Perheeseen kuului vaimo Lele ja lapset Harri, Kirsti, Maarita ynnä kaksostytöt Merja ja Marja. Kotona Ollilassa eteisen seinällä oli Maaningalta Pohjois-Savosta maailmalle lähteneen Aimo-isän nuoruusmuistoja. Reserviupseerikoulun ajoilta upseerin juhlapukuun kuuluva käyrä miekka ja naulakossa sodan syöksyissä kauhtunut kapteenin takki ja lakki.
Kuusamon kirkolla asioidessa ja Koillissanomien toimituksessa pistäytyessä huumorimies Aimo Gröndahl ystävystyi oitis päätoimittaja Reino Rinteen kanssa. Vähitellen syntyi kirjeenvaihto, joka alkoi 1952 ja loppui 1983 Aimon saatua kutsun sinne minne posti ei kulje tavalliseen tapaan.
Humanistisena kynämiehenä hänestä tuli pyyteetön Koillissanomien alkutaipaleen uuttera avustaja. Kirjoitti kutkuttavia pakinoita ja lukemaan herättäviä arviointeja kirjoista. Hän toimi useina kesinä päätoimittajan lomasijaisena.
Kuusamon kirkonkylän koulun johtajaopettajan paikka tuli hakuun keväällä 1957. Johtaja- ja yliopettaja Teofilus Kukkonen jäi eläkkeelle oltuaan opettajana 43 vuotta. Hakijoiden joukossa oli myös Aimo Gröndahl - jo toisen kerran.
Takaisin kirjevalikkoon