Olemme menettänet niin kovin paljon vanhaa, kaunista ja arvokasta.
Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskellakin sota tuhosi suuret kylät, paikoitellen viimeistä vajaa ja heinäpeltoa myöten. Tyyliltään monessa tapauksessa erinomaisen kauniit asuinrakennuksemme paloivat. Niiden tilalle on kyllä rakennettu uusia. Ehkä uudet ovat käytännöllisempiä, ehkä ne ainakin joissakin tapauksissa ovat myös lämpimänpitävämpiä kuin entiset olivat. Mutta jotakin kalseata ja vierasta niiden mukana kyliimme tuli: ne ovat aivan liian yhdenmukaisia, samaan muottiin valettuja. Niissä ei ole kotoista korpimaakunnan henkeä, sillä ne on piirretty kylmin laskelmoiduin piirroksin jossakin Helsingin kivimuurin seinien sisällä luultavasti sellaisin käsin, jotka eivät ole koskaan tunnustelleet korpiseutujen luonnon ja elämän valtimoa.
Tuota kai me emme voi enää mitenkään auttaa. Paitsi ehkä sentään vastaisia rakennuksia suunnitellessamme ja salvaessamme. Niissä kenties voisimme palauttaa arvokkainta ja vanhasta tyylistä, jonka täällä isät ja äidit - varmaankin yhteistuumin - olivat luoneet vuosisatojen aikana.
Mutta aivan kaikki vanha ei ole vielä Kollispohjanmaallakaan joutunut tuhoon. Sen totesin äskeisellä rengasmatkallani Posiolta Taivalkosken kautta Pudasjärvelle, sieltä Kuusamoon ja jälleen Posiolle.
Posion Kynsilässä on vanhoja, tyylikkäitä aittoja, Taivalkosken Loukusankylässä näin talon, jonka rakennuksen suojana on vielä tänäkin päivänä tuohikatto ja Pudasjärvellä varsin lukuisasti varsinkin "vanhan suunnan" aittoja, mutta myös muita mestareiden luomia rakennuksia, joiden ei olisi sallittava hävitä jäljettämiin.
Koillispohjanmaan pitäjiin, kuhunkin erikseen, olisi saatava oma museo, vaikka pienikin. Sellaisen sijoituspaikaksi sopisi joku vanha rakennus. Pudasjärvellä kuuluu olevan savupirttikin pystyssä. Siinähän oivallinen museorakennus! Mutta vanha, tyylikäs aittakin sopisi mainiosti tarkoitukseen. Museoon pitäisi kerätä kaikkia arvokkaita menneiden sukupolvien elämää ja oloja valaisevia kapistuksia, ennekuin ne tyystin häviävät.
Posion Aholassa on monta sataa vuotta vanha suola-aitta. Siitä tulisi mainio museorakennus. Niitä ei kuitenkaan sovi käydä uusien korjailemaan, mutta "entisäitävä" niitä tietenkin on. - Tämä nyt tästä tällä erää.
- - -
Ilmeisesti olette jo tilanneet Koillissanomat lokakuun alusta vuoden loppuun. Vain tilaajat saavat seuraavan numeron; muut jäävät kuun vaihteessa kärryiltä. Ja sehän ei ole mukavaa. Mutta myöhäisetkin kerkiävät vielä "junaan", kun pistävät heti toimeksi. Myös ensi vuodeksi lehtemme voi tilata vaikka heti. Sen saa 280 markalla. Eihän ole hinnan kiroissa.