Aleakirja 1970
"Rinne edustaa katoavaa ihmislajia, henkistä voimavaraa. Rinteen tyyli on ihailtavaa: äreimmilläänkin hän on runoilija, ja runollisenakin hän nojaa vankkaan lukeneisuuteensa, joka kattaa koko inhimillisen tietämyksen."
(Matti A. Pohjola Turun Sanomissa)
- Rinteelle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1971 tästä teoksesta -
En minä pelkää atomipommia
sellaisena kuin sen tiedämme.
Sommiteltu suurenmoisesti
etevimpien ydinfyysikkojen
aivotyön varmalta pohjalta
teknisesti näppärät sormet
loivat tämän häikäisevän
sädekehän. Se ei ole niin
kaamea kuin ajattelemme,
se ei jätä jälkeensä kärsimystä
hätää vajavaisutta.
Sen jälkeen ei ole mitään.
---
Ajattelen aivan toista.
Tämä minua hikoiluttaa:
maanpiiri muuttuu hitaasti
(tai sittenkin melko rutosti)
kaasukammioksi aivan kuin äskeinen
kaameista kammottavin Auschwitz
mutta hurjan paljon suuremmaksi,
kaasukammioksi, todella helvetiksi
jossa jokainen elävä olento
menehtyy samaan syöpään.
----
Kun minä tätä
lähitulevaisuuden todellisuutta
itsekseni ajattelen
en voi pidättyä ja olla anomatta:
isä, anna minulle atomipommi.
II
Anna minulle atomipommi,
käytän sitä aivan toisella tavalla.
Kutsun ihmiskunnan rohkeimmat
runoilijat idästä ja lännestä.
Puramme se alkutekijöihinsä,
mitätöimme teknikkojen työn.
Ainakin poistamme sytyttimen.
Kaikkihan on mahdollista.
Tai
kokoamme asekätköjen kaikki
ydinpommit yhdeksi kimpuksi
jonka räjäytämme kerralla.
Se on kuin paluu alkuun,
tapahtuu uusi luominen.
Kaikki tarpeeton häviää,
elintason kahleet sulavat,
nälkä viha kateus kaikki
katoavat kuin paha uni.
III
Sen jälkeen asumme teltassa
jurtassa turvekodissa
kuljemme suksin ja soutuvenein.
Iskemme iltaisin hilpeästi tarinaa.
Rummuttavat pensaiden pimeydestä,
minä sähkötän tällä selväkielellä
rajuin vasaran ja moukarin iskuin
kuten Vladimir Majakovski ennen minua
ja Jevgeni Jevtushenko minun aikanani.
Niin kuin Frederico Garcia Lorca
tahtoisin kirjoittaa elämän lauluja,
säälimättömästi kuin Edgar Lee Masters,
pahennusta herättäen kuin Charles Baudelaire,
mätää kourien kuten Allen Ginsberg.
Niin kuin Stadin Arska Turtiainen
minä tahtoisin kirjoittaa jumalauta!
Sammal tätä kulttuuria peittää somasti aijai
kuten viikunanlehti Aatamin ja Eevan haaroja;
siitä olen matti ettei niillä kyllä ollut mitään
se on myöhempi imelän valheellinen keksintö.
Tahtoisin repiä kaikki epäilyttävät verhot,
viitat kaavut peitteet rievut esiriput,
ne ovat inhottavaa synteettistä sammalta;
niillä kirkkojen papit ja maalliset johtajat
ihmisiä saaliiksi ja valtansa alle haalivat
ja piru vie aina vain saavat, aina aina.
En minä esiinny kiltisti ruusuke leuan alla,
muodikkaasti pukeutuneena kuin leijona.
En verhoa orjantappurakruunua niittyvillaan,
kruunun olen luvannut pohjoisen pettäjille.
Tottakai olen kova, en kuitenkaan petollinen.
Tämä on kunniallinen ammatti, ei minua
lainkaan hävetä olla sammalennostaja.
Aleakirja 1970
Reino Suonnansaaressa kirjan ilmestymisen aikoihin.