Kirje Kuusamoon Rinteen Reinolle 

Meinaan kirjoittaa sinulle kirjeen tänä yönä, se käy yöllä paremmin. Ihmisen henkiset ulottuvuudet kohtaavat ikään kuin vähemmän rajallisuuksia, ja hyvin kaukainen on hyvin lähellä. Olen noussut yläkerran vinttikamariin hommattuani päivän niitä tavanomaisia mökin muijan hommia, ei ne niin kummosia ole olleet. Joka tapauksessa minulla nyt tämän vinon kammarikaton alla on juhlallinen tunne, että olen maailmani kanssa yksin.

Olen kuullut, että sinä aiot siellä Kuusamossa johdatella valtakunnallisen kuvataideleirin neidit ja herrat maalarit luonnonrämpijäin riemullisiin vaivoihin. Tietenkin teet sen kunnolla ja näytät, että vielä löytyy väkeviä elämyksiä koettavaksi tässä tekniikan elinkeinoelämän raiskaamassa maailmassa. Kun sinne leirille on lähdössä yksi ihminen täältä Heinolastakin, niin ajattelin käyttää hyväkseni nyrkkipostia. Kato, kiittää minä vain tahtoisin. Nääs kun edellisiltana sinusta perheen piirissä jutusteltiin, niin samalla poimittiin kaikki sinun kirjasi hyllystä esiin. Hyvänlainen rimpsu niitä onkin, ja jokahiseen sinulta on piisannut persoonallinen tervehdys ihan viimeistä myöten. Ja kuitenkin aikaa on kulunut noilta Oulun ajoilta kohta kolmekymmentä vuotta. Siinä ajassa ihmiskohtalot yleensä ajelehtivat vaiheesta toiseen monet koukeroiset matkat. Kaipa sinäkin. Kippolan Arvo on kyllä kirjoistasi kirjoitellut sitä mukaa kuin niitä on julki tullut, liekö sitten silmiisi osunut.

Se oli jotain vuotta 43, kun minä nuorena plikkana sinne Oulun Kalevaan. Kun miehet jokseenkin tarkkaan silloin oli tähellisemmissä hommissa, kelpuutettiin minut yrittämään Oksanen Jussin tenttauksen jälkeen. Laaksosen Väinö oli sihteerinä ja sitten olivat molemmat Krekelät, Eero ja isä Manasse, joka aamulla kirjoitti arkin yläreunaan "Päivän pistelmiä", meni päiväksi Arinaan ja tuli illalla naputtamaan alakertansa tuon mainitun otsikon alle. Putaalan Martti eli Eskon Puumerkki hääräili prilleineen ja aatteineen, elämäntaiteilija Jumalan armosta hänkin. Sitten vielä Korhosen Aukusti, koko porukan Nestori, pisti prillit koneensa päälle illalla klo 18 ja sanoi: Vahdipa noita! Lähti siitä nostelemaan keppeinensä ja kesäisin jopa avojaloin pihan ylitse kahvilaan, josta saapuilihe takaisin klo 20 tilailemaan iltaiset uutispuhelunsa. Eikä unohtaa pidä Niemelän Iikkaa, joka "Tähystäjänä" painalsi pitkin maakuntia tarinoittelemassa isännät ja heidän emäntänsä ja kirjoitti mukavat juttunsa lyijykynällä surkean huonolle paperille - joskus oli tekstissä tosiaankin selvän ottaminen!

Niitten kanssahan minä lehdentekoa opettelin, mutta sitten äkkiä toiminut pamahti täyteen väkeä, kun kaikki kotiutuivat sieltä jostakin: Saajorannan Esko kyynärpää kankeana ja sinä ja Näsin Valde, joka asettui Oksas-Jussin päätoimittajan pallille ja Vuorivirran Bruntte, joka tänä vuonna sai valtion lehtimieseläkkeen. Maata ruvettiin siivoamaan asekätköistä, räjähtämättömistä kasapanoksista ja sotasyyllisiä ja kaikkea palanutta ja sortunutta ryhdyttiin jälleen rakentamaan, oli invaliditoimintaa ja kansanhuoltoa ja vuokralautakuntaa ja leipäkortteja ja paperikenkiä ja korviketta ja mottimetsää ja heinätalkoita ja kaiken keskellä sinä joit pullosta kylmää teetä ja pakersit paperille "Kitkalaisen tarinaa", jonka alla oli nimimerkki Kaaleppi.

Ja Luoja senkin tiesi, missä ajassa sinä väänsit sen "Tunturit hymyilevät", mutta kun juttukeikalle pohjoiseen lähdit, soittelitpahan iltasittain kysellen oliko tullut postia ja oliko se iso tai pieni kirjekuori. Isohan se kirjekuori oli ja kustannussopimuksen se sisälsi, ja niin sinusta tuli kirjailija. Vaikka sitä samaa kirjailemista se oli ollut TK-miehenä ja elämässä kaiken aikaa yleensäkin. No, vielä kerettiin perustaa Atte Kalajoelle Kaltio ja sitten Merikoski-kerho ja tehdä joitakin Oulu-rapsodioita radioon Talousseuran yläkerrassa olevassa studiossa, jonne loppuponneksi tarkoitettu saksofooninauru johdettiin Seurahuoneelta kaupunginorkesterin harjoittelusoittelusta.

Yksi ja toinen aloitti uuden kapitelin elämässään - Saajorannan Esko läksi viljelemään isänsä manttaleita Haapaveelle, Putaalan Martti opettamaan Siuruan koululle, Laaksosen Vainön jätti aika, Aukusti Korhonen läksi eläkevaariksi Kuopion Pöljälle ja sinä istutit Annan ja lapsoset ajopeliin ja lähdit rakentamaan sitä elämäsi roolia, joka teki sinusta Koillismaan valistajan ja sen raivokkaan puolestapuhujan, katkeran taistelijan kaikenmaailman vesioikeuksia ja voimalaitoksia vastaan. Sanon epänaisellisesti, että helkkari - siinä on tämänpäivän latuskaiselle lehtimiehelle toimittajanmallia - näyte siitä, mitä mies voi saada aikaan kynällä, kun sillä on ohtaa eikä se hellitä.
Ei kait tavallinen ihminen tuommoista sodankäyntiä kestäisi. Pitää olla poikkeavia ominaisuuksia, mutta kun ne osuu oikealle kohdalle, silloin tapahtuu. Joku sanoi, että sinä olet jollakin tapaa ilottoman näköinen mies, vaaleatukkainen, mietiskelevä ja osaat rankan iloitsemisen vaikean taidon. No joo, mutta sinussa on myös intohimoa, intohimoa olemassaoloon, selkeyteen, totuuteen, perspektiiveihin. Jos ei ihminen voikaan vastata mielipiteittensä oikeudellisuudesta, hänen kuitenkin on vastattava niihen rehellisyydestä. Ja sinä kestät synnin, olet läpikotaisin aito.

Tuolla alkaa jo lasin lävitte jotain valkeata häämöttää, ja linnut, jotka yöksi hautautuvat pilviin, alkavat liikehtiä. Jo kuulin kirjosiepon laulahtelun. Lehdet täällä ovat puissa jo jonkinkokoiset, mutta pitävät vielä uusina ja arkoina kovasti kiinni oksasta, etteivät putoa. Tämä itähämäläinen maisema on herttaisen lyyrinen, ehkä liian kaunis, liian pehmeä, liian mukautuvainen ja joskus kun kaivaten muistelen Pohjanlahden karujen rantojen selkeitä, alavia, niukkoja viivoja ja vähäisiä värejä, kysyn, mitä minä täällä teen. Vaikka mitä sesemmonen kysyminen hyövää, että onko sitä oikeassa tai väärässä paikassa tekemässä sitä tai tätä. Niin kuin sinun kivenvierittäjäsi sanoo: " Mikä sitten maksaa vaivan? Ei mikään, jos siitä näkökannasta lähdetään. Paitsi pelkkä oleminen."
Terveisiä meiltä karhunpesääsi, myös Annalle, sille ihmeelliselle.
________________________________________
Toimittaja Maija Kippolan Itä-Hämeessä (Heinola) julkaistu kirje Reino Rinteelle Kuusamoon. 

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi