Kuusamon kirkolla

Tässä uudessa asuinpaikassani voin "kiikaroida" paljonkin pidemmälle kuin edellisessä asunnossa Posiolla, jossa minua liian lyhyet näköalat ahdistivat. Siellä oli metsä joka puolella aivan ikkunoiden alla. Eipä silti - metsä on mukavaa ja turvallista asua ja metsän keskellä on suloista kuunnella metsän laulua varsinkin keväällä.

Täältä näkee pitkälle, joka ilman suunnalle. Lumisia puhtaanvalkoisia kenttiä, ja niiden takana metsät ja vaarat. Näinä kotoisina talvipäivinä kaikkein kaukaisimmat horisontin maisemat tosin hukkuvat utuun. Mutta keväällä ne varmaan tulevat paremmin näkyviin. Keväällä - sehän alkaa olla jo lähellä. Kaunis kylä tämä Kuusamo. Ja aika iso. Paljon taloja. Uusia taloja. Vanhat vei sota. Tosin Kuusamon kirkonkylän talot ovat vielä melkein järkiään maalaamattomia. Poikkeuksen tekevät Kinnunen, Vaksila, KOP, Paloasema, Hotelli Koillis-Pohja, keskuskansakoulu, sairaala, lastenkoti, kansanopisto ja muutamat muut, mutta hallitsevana "värinä" on tuulten ja sateitten hieman haalistama tai vielä täyden kirkkautensa säilyttänyt puu.

Kaunis kylä . . . Niin, ehkä tämä vielä paljonkin kaunistuu, kunhan talot ainakin valtaosalta maalataan. Kuulemma ensi kesänä tulee sievoinen ryntäys tässä suhteessa. Paitsi talot, myös piha-aidat olisi hyvä maalata. Sellaisten pihojen ympärille, joista aita vielä puuttuu tai jotka ovat väliaikaisen aitauksen suojaamat, olisi saatava asianmukainen säle- tai muu kaunis aitaus. Rakennusjätteet ja muut rojut pitäisi siirtää pois, pihat ja niiden ympäristöt tasoittaa.

Entinen Kuusamon kirkonkylä, jonka sota pyyhkäisi pois, oli kuuluisa lukuisista lehtikuusistaan, joita vieläkin varsinkin Kitkantien varrella näkee, mutta joista monet ovat palaneet piloille. Puita olisi Kuusamon kirkkokedolle istutettava. Puistot ja katuja reunustavat puut ovat asutuskeskuksen kaunistus. Ne luovat korvaamattomalla tavalla viihtyisyyttä. Ehkäpä ensi keväänä istutetaan paljon uusia puita, esim. koivuja ja pihlajia, miksei tuomiakin, Kuusamon kirkolle.

Puita istuttaessa on muistettava, että niistä poistetaan osa oksia. Ellei näin tehdä, suurin osa siirretyistä puista kuolee. Juuristo näet melkein jokaisessa tapauksessa siirrettäessä osaksi vahingoittuu. Juuria jää entiseen paikkaan. Ja muutenkaan juuret ei uudessa paikassa heti kykene imemään maasta tarpeeksi kasvuvoimaa, jotta tasapaino säilyisi juuriston ja oksiston kesken. Oksia on siis vähennettävä. Minkä verran - sitä lienee syytä kysyä asiantuntijoilta tai tutkia kirjoista.

Varsin vilkas on liikenne nykyisin Kuusamon kirkolla. Kymmeniä linja-autoja tulee ja lähtee päivittäin. Kuorma- ja henkilöautoja tulee ja menee. Hevosliikennekin on melkoinen siitä huolimatta, että moni juhta näihin aikoihin kiskoo savotoissa tukkikuormia. Vaikka eihän läheskään jokainen halukas hevosmies ole tänä talvena ansioajoihin päässyt.

Maanantai päivisin Kuusamon kirkolla näyttää olevan eniten pitäjän kansaa liikkeellä. Silloin ovat kauppaliikkeet ja virastot mielenkiintoisia paikkoja. Niissä joudutaan jopa vähin jonottamaan tai odottamaan vuoroa. Kauppaliikkeitä Kuusamon kirkolla on harvinaisen runsaasti. Tulee ajatelleeksi, miten kaikille riittää tarpeeksi asiakkaita. Mutta tottapa, sillä miten ne muuten pystyssä pysyisivät. Laajahan tässä on pitäjä ympärillä.

En ole ennen koskaan asunut Kuusamon kirkolla. Käynyt kylläkin lukuisat kerrat. Tuntuu siltä, että mukava täällä on asua, ja kunhan tässä ehtii kotiutua. Ja niin tuttua ennestään tämä kuusamolainen elämänrytmi minulle on, että ehkä tässä piankin tuntee kotiutuneensa. Lapset vain vielä - ehkäpä jonkin aikaa eteenpäinkin - kyselevät: "Milloin me lähdemme kotiin?" Kolmannella oleva Wesakin puhuu Posiosta.

Muuton vaivat ja kodin uudelleen synnyttämisen tuskat alkavat olla ohi.

Sopii lukijankin poiketa talossa.

Koillissanomat 16.2.1951 

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi