Ylitornion Portimojärvellä 29.9.1945.

Toimittaja Reino Rinne, Oulu.
Kiitos Kaltion vasta saapuneesta numerosta. Lehtenne on kyllä ollut mielessäni, mutta nykyisin minun on vaikea keskittyä mihinkään henkiseen työhön, joten tähän numeroon en saanut avustusta lähetettyä. Elän sellaisessa aallonpohjassa, josta on vaikea päästä pois. Kotini hävityksen ja omaisuuteni menetyksen jälkeen ei ole ollut paikkaa, missä edes olisi saanut rauhassa kirjoittaa. Yrittelen rakentaa Rovaniemelle, mutta jälleenrakennus on vaikeaa ja tulee kalliiksi. Saa nähdä sotkeeko se minut kokonaan. En ole vielä ehtinyt uuteen numeroon kunnolla tutustua, mutta on helppo todeta sen tervetullut vireys. Tällainen Pohjois-Suomen kulttuurielämää koskettava julkaisu on kyllä tarpeellinen.

Suurella mielenkiinnolla tutustuin ensimmäiseksi H. Ahtelan kirjoitukseen Pohjolan ja Lapin kuvataiteilijoista. Tämä kirjoitus tuotti minulle kuitenkin pettymyksen, mikä ei suinkaan ole lehden syy. Aika on mielenkiintoinen, mutta yllättävän vähän kirjoittaja on saanut sitä esille. Kyyhkystä koskeva esitys jopa suorastaan masentaa. Että nykyaikana näkee vielä tuollaista kirjoitetavan! Täytyy tunnustaa, että Kyyhkysellä on heikkoutensa, mutta Lapin kuvaajana hän kohoaa paljon muiden yläpuolelle. Olen kyllä nähnyt kirjoituksen laatijan maalauksia ja nekin masentavat samoin kuin Kyyhkysestä lausutut sanat. Ne eivät esitä Lapin kimaltelevaa, säteilevää luontoa. Ne ovat synkeitä, kuin elottomalla tavalla sivellyt.

Voimakkaat tunnelmat ovat Lapin luonnolle ominaisia ja Kyyhkynen ei suotta käyttänyt "voimakkaita efektejä". Tiesin kyllä, että kirjoittaja on jonkun aikaa toiminut Sallassa metsänhoitajana ja sen jälkeen Taivalkoskella, on nykyään Kajaanissa. Täytyy ihmetellä, että hänen Lapin luonnon tunteminen on niin peräti heikko. Taidekirjailijana ja arvostelijana kai tavoittelee jotakin erikoista elävästä elämästä ivallista. Ei! Kyllä taiteen pitäisi kuvastella elävää elämää, valoja ja varjoja. Mainitussa kirjoituksessa olevat esitetyt suuntaviivat mitättömistä maalareista myös hymyilyttävät. Tekisi mieli joskus palata asiaan, kunhan pääsen ylös aallonpohjasta, johon alussa viittasin.
Yllättävää on minulle myös ollut viimeinen kirjani " Rannaton erämaa" vastaanotto. En ole nähnyt niistä montakaan arvostelua. Kaikki Pohjois-Suomen lehdet ovat vaiteliaita. (Eräät yksityiset henkilöt, joiden sanalle annan suuren arvon, ovat kuitenkin aikaansaannostani ylistäneet.). Tämäkin vastoinkäyminen sattui saman aikaan muiden onnettomuuksien kanssa kuin kohtalon oikusta. Perusasiaa arvostelu tai vaikeneminen ei voi kuitenkaan järkyttää, mainitsen niistä vain ihmetellen. Työ mihin olen kiintynyt palkitsee kyllä itsensä ja heti kun olosuhteet sallivat, tiedän joutuvani taas luonnon lumoihin, tarvitsee sitten maailma töitäni tai ei.

Kunnioittavasti
A.E. Järvinen

Osoite toistaiseksi: Ylitornio Portimojärvi. 

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi