1.
Tämä kaukainen korpien, vaarojen maa
missä taivas ylväänä kaartuu
minun rintani valtoihinsa saa
sen tenhoon mun mieleni saartuu.
Sinä korpien, vetten ja vaarojen maa
olet ylhäinen mahtava Koillismaa.
2.
Sinun seutujas karuiksi mainitaan,
olet kuokan miehelle kitsas;
sinun kerallas tarmoa tarvitaan.
Mies sitkeä niin kuin vitsas
voi sentään suosios saavuttaa
oi ankara ylhäinen Koillismaa.
3.
Olen vaaroilles kiivennyt Koillismaa,
myös tunnen tunturis ylhät.
Ne joskus pilviä kannattaa
nuo jyhkeät huippusi jylhät.
Kesäauringon kasvoja unhottaa
sinun suomias voisinko Koillismaa.
4.
Jos tavella tuiskut tuivenrtaa,
kesäyössäkin hiipii halla,
syysmyrsky jos purttani puistattaa
yönankean taivaan alla,
on huomassas sittenkin turvaisaa
oi ylhäinen mahtava Koillismaa.
5.
Keväthankes kun hohtavat Koillismaa
kun auringon loistetta on yllin;
se rintaani riemulla paisuttaa.
On onnea minulle kyllin
sinihangillas hiihdellä Koillismaa
polo korpien vaarojen ylväs maa.
6.
Olen koskias kuunnellut Koillismaa,
ne könkäinä mahtinsa näyttää.
Elon jatkuvuutta laulaessaan
ne mieleni rauhalla täyttää.
Niitä koskaan kukaan ei vangita saa
noita kruunusi helmiä Koillismaa!
sävellys. Lauri Marttinen
Katso nuotit