Kirjailija Reino Rinne lahjoitti 80-vuotispäivänsä kunniaksi 25 hehtaaria omaa Koillismaataan luonnonsuojelulle

Luonto ja ihminen ovat yhtä, yhdessä on turvallista elää

...saarnasi päivänsankari kauniissa luovutuspuheessaan, jonka hän piti luonnon suuressa temppelissä taivas kattonaan, ystävät ympärillään.

"Rakas Rakanmaa. Rakas Koillismaa, Suomi maailma".
"Rakas luonto ja ihminen. Olemme yhtä. yhdessä meidän on turvallista elää".
Näihin sanoihin päättyi kirjailija Reino Rinteen syvästi runollinen, kovasti papillinen ja ennen kaikkea herkkä puhe, jonka hän piti 80-vuotispäivänään lauantaina keskellä metsää ja Koillismaan sydäntä Posiolla mahtavan kivenjärkäleen päällä istuen.

Tällä puheella hän testamenttasi ja lahjoitti luonnolle ja luonnonsuojelulle omistamansa 25 hehtaarin maa-alueen Koillismaan vanhaa luontoa, kappaleen sitä maisemaa ja seutua, jossa hän itse on syntynyt 80 vuotta sitten.
Tapahtumaa olivat paikalla sydänmetsässä tiettömän taipaleen takana todistamassa ympäristöministeriön kansliapäällikkö Lauri Tarasti. Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Satu Huttunen, Maailman luonnonsäätiön Suomen osaston johtaja Lassi Karivalo sekä Reino Rinteen hyvä ystävä ja hengenheimolainen kalastaja Pentti Linkola.

Lisäksi Koillismaan vanhassa ydinmetsässä olivat läsnä Reinon muutamat muutkin hyvät ystävät sekä kutsutut tiedotusvälineiden edustajat.

"En ylpeile sillä, että saan ilmoittaa tämän koillismaalaisen maapaikan, tämän Rakanmaan kaikkineen taattuun suojelukseen!

"Olen kyllä mieleni kaikkeudessa sydämeni syvyyksiä ja kaikkia ulottuvuuksia myöten täten osakseni tulleesta tehtävästä rajattoman onnellinen", puhui Reino Rinne juuri tuolloin kuin sattumalta aurinkoisessa metsässä, joka kesken ankarien vesisadekuurojen pysähtyi tällä tavalla jopa moneen kertaan kuulostelemaan viisaan luonnonsuojelijan luonnoneläjille ja luonnonoleville osoittamia sanoja:
"Te Rakanmaan rakkaat... sukupolvien saatossa tätä Maan aikaa harteillanne ja oksillanne kannattavat puut, pienkasvit, linnut ja nisäkkäät, maannoksen silmin näkymättömät pieneläjät... sinä Rakan kaltiolammin kirkas jumalainen ja suon rimpisilmien arvokkaasti elämän ylläpitoa hoitava humusvesi... te omalla reviirillänne elämäntovereittenne ja järkeistenne keskellä syrjimättöminä hautanne levosta nauttivat puuvainajat... ylennätte ihmismielen oman rauhanne piiriin", Reino Rinne sanoi.

Ekosenaattori Rinteen luovutuspuhe luonnolle oli kaikkiaan monine sattumalta esiin putkahtaneine symboleineenkin kuin ikimuistettava jumalallinen tilaisuus, jossa läsnäolleilla mieli herkistyi ja monen silmä kyyneltyi.

"Te maaplaneetan vanhinta kallioperää jyhkeinä rykelminä ja yksittäisinä lohkareina kuin varta vasten luotuna muistomerkkinä - ajan saaton huikeassa menneisyysvaiheessa kuulutte Telluksen ylhäisimmän vuoriston Kimalajan perus- ja pinta-aiheistoon - jatkakaa te täällä elämäänne... ilman pelko, että ihminen tulisi vuorien valtavuutta tavoittelevin korskakonein murskaamaan kaiken mielettömän mielensä mukaisesti", rauhoitteli Reino Koillismaan luontoa.

Kun hän oli lopettelemassa puhettaan, satoi viimeisten sanojen päälle kuin kaiken siunauksena ja hyväksyntänä lämmin, kevyt kesäsade.

"Rakanmaa, kaikkine elementteinesi, yksilöinesi".
"Sinä vuodatat meihin voimaa toteuttaaksemme ikuisen rauhan ja sopusoinnun tien unelmasi... kaikkien maan piirin luotujen kesken".

Puheen jälkeen Reino Rinne opasti läsnäolleita nyt luonnolle lahjoitetun luonnon salaisuuksiin.
Hän esitteli tämän itselleen tutun maisemansa kivi kiveltä puu puulta eikä ihme, että kaikki ne ovat hänelle tuttuja, sillä hän on noissa maisemissa porkannut pikkupojasta saakka.

Puolen päivän aikaan ja luovutuksen jälkeen sydänmetsässä vietettiin hiljainen hetki, kun Reino Rinteen sydänystäviin kuuluva pääkuluttuja Pentti Fagerholm avasi mukanaan kuljettamansa pikkuradion ja kertoi, että siellä saattaa olla päivänsankarille pieni yllätys.

Niin kuin olikin: radiossa luettiin puolen päivän mietelauseena Reino Rinteen uforismeja teoksesta Totaalinen rauha.

Sitä puhetta kuuntelivat nyt myös Koillismaan puut, mietelauseet oli valinnut Paavo Eini.

Reino Rinne on yhdessä vaimonsa Annan kanssa laatinut myös erityisen Lupauskirjan alueen luovutuksesta luonnonsuojelulle.

Siinä annetaan ohjeita alueen käytöstä ja sen mukaan "Rakanmaan suojelun pääsääntönä on tästä lähtien se kuin tähänkin asti, että mihinkään siellä ei kovin kourin kosketa":
Rakanmaahan ei rakenneta eikä siellä tehdä muutostöitä. Luonnon sallitaan eilää sellaisenaan kuin se nyt on. Puustoa enemmän kuin maa-ainesta ei oteta. Niiden annetaan suojata siellä kaikkea luonnon omaa elämää. Rakanmaassa käydään kokemassa luonnonrauhaa yksin, kaksin tai muutaman hengen ryhmissä, ei suurin joukoin, ja liikutaan siellä "mokkasiinit jalassa", talvisin lumikengin tai suksin. Rakanmaassa ei retkeilytarkoituksessa leiriydytä. Sinne ei mennä koskaan ase mukana".

Reino Rinne sanoo, että hänelle ja hänen vaimolleen tämä suojelutoimi on maisen elämän pyhä velvollisuus:
"Tähän suojelutoimeen meitä on kannustanut syvä ja murtumaton vakaumuksemme, jonka osviittoina ovat lakastumattoman elämänviisauden sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa"... sekä "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa".

80-vuotispäivänsä lauantai-illan Reino Rinne vietti kotonaan Posiolla Suonnansaaressa, jossa useat kymmenet tutut ja ystävät kävivät häntä tervehtimässä synnyinkodissa.

Eero Marttinen
Kainuun Sanomat 18. heinäkuuta 1993 

Reino Rinne ja Lauri Tarasti 17. heinäkuuta 1993 Rakanmaalla. 

© Copyright 2021 ReinoRinne.fi